Miten Jusa päätyi lajin pariin?

Henkilöhaastattelussa – Leijasurffaus.fi opettaja Juha ”Jusa” Räty

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Juha Räty, 50v. ja kotoisin Vantaalta (sieltä pahamaineisesta Korsosta). Nyt kierreltyäni pääkaupunkiseudun ympäristöä olen asettunut Vihdin Nummelaan 11-vuotta sitten.

Kuinka kauan olet harrastanut lajia ja mikä sai sinut innostumaan siitä?

Olen nyt harrastanut leijahiihtoa / surffausta 2 ½-vuotta. Sain kipinän lajiin vähän vahingossa urheiluleijojen kautta, joiden kimpussa touhusin 3-vuotta ennen lajiin tutustumista. Ensimmäinen leijani oli 2-naruinen 0,8m2 leija, jota kävin lennättelemässä työpäivien lomassa Nummelan lentokentällä, jossa vietin paljon vapaa-aikaani purjelentäjien parissa. Yhtenä syksypäivänä tuulen ollessa vähän kovempi aloin miettimään että, tämähän vetää kivasti – nyt täytyy saada isompi leija.

Siitä nälkä sitten kasvoi pikkuhiljaa syödessä ja leijojen koot kasvoivat. Kun viimeisin leija oli jo 5m2 aloin miettimään, että tämä ei ole enää turvallista touhua tossut jalassa ja kuitenkin ”narun jatkona” on kiva roikkua, niin päädyin Facebookin leijaryhmään kyselemään sopivaa leijaa itselleni.
Kas kummaa siellä olikin sitten Joonaksen kaveri, joka oli myös minun entinen työkaveri, myymässä kahta käyttämätöntä leijaa. Hän sanoi, että myy leijat minulle vain sillä ehdolla, että menen Joonaksen oppiin. Ja siitä harrastus sitten sai alkunsa.

Millaisilla välineillä harrastat?

Mulla on F-Onen Banditit 9m2 ja 12m2 leijat, F-Onen Linxbar -puomi ja kaks lautaa kesällä (isompi ja pienempi). Talvisin meen skimboilla. Tosin kokeilin lumilautaa nyt ekan kerran 13-vuoteen tänä talvena ja olihan se kiva. Eli voi olla, että ens talvena mun jaloissa onkin lauta suksien sijaan.

Mikä oli vaikeinta lajin aloittamisessa?

Mulla se oli poikkeuksellisesti vedessä laudan saaminen jalkaan. Olin tuohon aikaan aika ”iso poika”, eli 25 kiloa tuhdimpi kaveri. Ja kun läskillä on vapaus valita mihin se tulee, niin kaikkihan oli mulla sitten kerääntynyt tuohon keskivartalon kohdalle ja se aiheutti lievästi sanottuna ongelman kun yritin istumatrapetsin kanssa taiteilla lautaa jalkoihin.
Mulla ei leijan kanssa ollut niin suuria ongelmia, kun ehkä monella muulla, koska olin treenannut vedessä leijan lennättämistä, bodydraggia ja relaunchia todella paljon. Ehkä myös aiempi leijatausta toi hieman etua leijan käsittelyyn.

Mikä on parasta lajissa?

Meri, uuden oppiminen ja ehdottomasti porukka lajin ympärillä.

Oon koko ikäni ollu meri-ihminen ja nautin siitä kun saa ”peuhata” vedessä. Sit ku joka sessiossa oppii aina uutta ja se onnistumisen riemu, kun tajuaa niitä pieniä juttuja.

Ja tää porukka!!!
Kaikkien kanssa löytyy aina juttua niin lajista kun lajin ulkopuoleltakin. Ja sit tietysti oppilaat, niitten kanssa on ollu ihan hillittömän hauskoja hetkiä.

Mikä on ärsyttävintä lajissa?

Tuuli.
Miks pitää aina tuulla sillon kun katot toimiston ikkunasta ulos? Eli se, kun ei pääse harrastamaan sillon kun keli ois kohillaan.

Niin, miten sitten päädyit opettajaksi noin nopeasti?

Noh, se oli vähän vahinko. Mä oon aina valmentanu tai ohjannu, joko junnuja tai aikuisia, niin se oli mulle tavallaan helppoa myös pedagogiselta kannalta. Nyt en kyllä vaihtais tätä mihinkään, paitsi ehkä omiin harrastushetkiin.

Mut joo, kun Joonas oli opettanu mut niin se kerran kysyi, että voisinko jeesata sitä opettamaan harkkaleijan lennätystä uusille oppilaille. No siitä se sit lähti, ensin piti olla vaan viikonloppu Hangossa, mut se vähän venähti. Oltiinki muistaakseni melkeen kolme viikkoa putkeen. Ja sillä reissulla tässä vieläkin ollaan…

Mikä on jäänyt parhaiten mieleen harrastamisesta tähän mennesssä?

Äh, niit on niin paljon, mut jos pitää jotain nostaa niin, ehkä ekaks se fiilis kun pääsi ensimmäisen kunnon siivun laudalla ja toinen oli se ensimmäinen pieni hyppy. Sillä oli korkeutta ehkä 10 settiä, mut se hetki kun hiffas miten hyppy teknisesti tapahtuu. Voi sitä riemua, oispa ollu go-pro ja saanu omasta naamasta kuvan.

Mitä sanoisit niille, jotka harkitsevat lajin aloittamista?

Älkää aloittako!

Tää on vaarallista, kun tähän jää niin pahasti koukkuun. Mulla meni kaikki suunnitelmat uusiksi vapaa-ajan käytön suhteen. 

Mutta tosissaan – Koskaan ei oo liian myöhäistä aloittaa, eli ikä ei ole este ja vaikka olisi vähän tukevampikin, kuten minä olin niin sekään ei oo mikään tekosyy olla alottamatta. Kyllä se leija jaksaa vetää isompaakin miestä.

Ja alun oppimiskäyrän jälkeen tää laji vaan vie mennessään, mikä on pelkästään positiivinen juttu.

Lisää luettavaa

Koukussa tuuleen

Tilaamalla uutiskirjeemme olet aina etujoukoissa kun tiedotamme uutuksistamme, vaihdokeistamme sekä muista mielenkiintoisista lajiin liittyvistä asioista ja tulevista tarjouksista uutiskirjeen tilaajille…