Tunnistatko itsesi?
9 erilaista leijasurffaajatyyppiä – Ei niin tosikkomainen kuvaus rakkaan lajimme erilaisista harrastajista.
Leijasurffaajia on kaiken muotoisia ja -kokoisia, -näköisiä ja joukostamme löytyy monenlaisia persoonallisuuksia. Tämä kirjo kattaa kaikki aloittelijasta nautiskelijaan ja siihen huimimpaan adrenaliininarkkariin. Kommentoi jutun lopussa, mihin kategoriaan itse kuulut.
1. ”Newbie” (suom. Noobi), eli juuri leijasurffausuraansa aloittava harrastaja
Noobit ovat niitä, jotka tosiaan ovat vasta aloittamassa lajia ja opettelevat vielä saamaan narut leijaan sotkematta niiden järjestystä tai laittamaan puomin ”väärin päin” rannalle leijaa rikatessa. Vasta-alkajan voit nähdä usein myös kamppailemassa leijan nostamisen kanssa tai toisaalta pommittamassa leijaa rantaveteen tai pahimmassa tapauksessa rantaan yrittäessään saada lautaa jalkoihinsa. Noobit ovat kovia kyselemään neuvoja rannalla ja heille kannattaakin vastailla reippaasti (he saattavat ostaa käytetyn leijasi joskus). Huomioi, että asioiden sisäistäminen voi toisinaan olla vielä heikkoa, joten suosittelemme kärsivällisyyttä, kun vastailet Noobin kysymyksiin.
Tämän lajityypin tunnistaa usein myös siitä, että hän on hyvin usein session aikana rannalla nyppimässä levää naruista tai seisoo vedessä leija sivussa ja katselee päätään raapien, kun muut ajavat ohitse. Tästä sisäisestä henkisestä kamppailusta huolimatta aloittelevat leijalautailijat ovat useimmiten juuri niitä kaikkein päättäväisimpiä ja innokkaimpia ihmisiä, joita voit vesillä nähdä (vaikka sieltä usein kuuluukin paljon kiroilua). He ovat juuri niitä, jotka yrittävät jatkuvasti oppia (ja oppivatkin) uusia asioita, pyrkiessään kehittymään evoluution seuraavalle askelmalle.
Tämä lajityyppi nostaa varmasti jokaiselle, tuon vaiheen ohittaneelle, hymyn pintaan tai tuo ainakin sisäisesti hieman hilpeyttä, kun muistelemme omaa aloittelija-aikaamme. On aina hauskaa katsella heidän ”temmellystään” ja nähdä sitä riemua, kun he lopulta edistyvät ja pääsevät ensimmäisiä kertoja laudan päälle.
Tämä lajityyppi majailee yleensä vain hyvin lämpimissä vesissä, noin 20 -30 metrin päässä rantaviivasta.
Seuraavana, vielä ravintoketjumme hyvin alkupäässä oleva, Aloitteleva leijasurffaaja.
Nämä ovat niitä tyyppejä, jotka ovat harrastaneet lajia jonkin aikaa. Heillä alkaa olemaan jonkinlainen käsitys siitä, miksi he ovat rannalla leijan ja laudan kanssa. Useimmiten tämä aloittelija ajaa vielä rannan suuntaisesti tai on juuri oppinut ajamaan ylätuuleen, mutta ei vielä hallitse sitä kunnolla. Nämä ovat myös niitä, jotka käyvät vilvoittelemassa jokaisen suunnanvaihdon yhteydessä tai vähintäänkin dippaavat varmuuden vuoksi takapuolensa veteen.
Aloittelevalla leijasurffaajalla ei myöskään vielä ole mitään hajua siitä, mitä on tasainen tuuli joka häntä odottaa ulompana, sillä hän harrastaa lajia toistaiseksi vielä rannan tuntumassa. Siksi näetkin hänet usein ”huuli pyöreänä” kuuntelemassa kokeneempien ylistäviä puheita siitä, kuinka tasaista tuuli on ”tuolla ulompana”. Näet selkeästi kun hän yrittää miettiä millaista se tasainen tuuli oikeastaan on.
Tämän lajityypin tunnistat helposti myös hänen ajoasennostaan, joka näyttää lähinnä siltä kuin olisi jotain ”lämmintä” märkäpuvun sisällä.
Aloittelevat leijasurffaajat nähdään yleisimmin noin 30 – 50 metrin päässä rantaviivasta harjoittelemassa vielä vesistarttia tai kryssimistä vastatuuleen. Ai niin, tunnistat heidät helposti myös session aikana usein toistuvasta ”walk of shame:sta”.
Nyt edetään jo Keskitason leijasurffaajiin
Nämä ovat ne tyypit, jotka ovat harrastaneet leijalautailua jonkin aikaa ja hallitsevat perusasiat. Käännökset sujuvat tyylikkäästi, ajoasento huokuu suoranaista itsevarmuutta ja rentoutta heidän kiitäessään kohti seuraavan aallon huippua, johon he sitten lautansa upottavat. Tämä johtaakin usein näyttäviin kaatumisiin perusajossa ja todella koviin leijan pommituksiin.
Näet myös usein keskitason leijasurffaajan opettelemassa perushyppyä, toeside-ajoa tai muita perustason temppuja. Nämä ovat niitä tyyppejä, jotka osaavat jo ajaa suhteellisen varmasti erilaisissa olosuhteissa, vaihtaa suuntaa pysähtymättä ja dippaamatta itseään sekä tehdä mahdollisesti onnistuneita hyppykäännöksiä. He ovat myös niitä, jotka useimmiten venyttävät omia rajojaan ja voittavat pelkojaan opetellessa uusia asioita ja etsiessään jatkuvasti uusia haasteita ja tapoja kehittyä. Yksi lajityypille ominainen tunnuspiirre on leijan päätyminen puuhun noston tai laskun aikana.
Tämän lajityypin edustajat löydät useimmiten noin 100 – 500 metrin päässä rannasta.
Seuraavana vuorossa Edistyneet leijasurffaajat
Nämä melkein leijalautailuhierarkian huipulla olevat Edistyneet leijasurffaajat ovat niitä, jotka ovat harrastaneet lajia jo useita vuosia ja hallitsevat hypyt, loopit, darkslidet ja board-offit. Heidät näet vesillä lähes missä kelissä tahansa. Nämä ovatkin juuri niitä tyyppejä, jotka saavat lajin näyttämään todella vaivattomalta ja kiehtovalta.
Rannalla kaikki tietävät heidän asemansa leijasurffaajien ravintoketjussa, tai jos eivät vielä tiedä niin kyllä oppivat sen nopeasti. Yksi tunnusomainen piirre näille ravintoketjumme tämän tason edustajille on se, että he tekevät usein temppunsa lähellä rantaa, joskus jopa liian lähellä ja saavat näin aiheutettua itselleen erinäisiä luunmurtumia!
Tämän lajityypin edustajia voit löytää miltä tahansa etäisyydeltä 5 -1000 metrin päässä rantaviivasta.
Evoluutiotason huippu – Expertti
Jopa Edistyneet leijasurffaajat kunnioittavat tätä ravintoketjumme kuningasta. Nämä ovat juuri niitä tyyppejä, jotka vievät leijasurffauksen kokonaan uudelle tasolle, ajaen vain suurimmissa aalloissa ja haastavimmissa olosuhteissa. Näitä kavereita et näe rannalla, kun tuuli on alle 15m sekunnissa ja harvoin vielä edes 20m sekunnissa keleillä. He ovat niitä, jotka etsivät äärimmäistä jännitystä, eivätkä pelkää ottaa riskejä saadakseen sen ultimaattisen kokemuksen.
Expertit ovat äärimmäisiä siis adrenaliininarkkareita, ja he ajavat aina äärirajoilla. Nämä kaverit ovat niitä, joiden hypyistä, niistä yli 15 metrisistä, kaikki puhuvat. Heitä ei pidä mikään pois vesiltä, ei pakkanen tai kovimmat myrskyt. Talvella he vetävät kaksi märkäpukua päällekkäin, raapivat jäät pois naruista sessioiden väleissä ja ovat vesillä vain silloin, kun sinne eivät muut uskaltaudu.
Jos menet juttelemaan lajimme tämän tason edustajien kanssa rannalla, niin useimmiten heidän puhe häviää myrskytuulen ujelluksen taakse tunnistamattomaksi muminaksi märkäpuvun hupun alle ja seuraavassa hetkessä he ovatkin jo 400 metrin päässä rannasta. Nämä kaverit eivät välitä siitä kuka näkee heidän hyppynsä, he jakavat ne vain Woon tai Surfr apin kautta muiden ihasteltavaksi.
Sitten pääsemme lajin muihin ääreis-ilmiöihin ja näihin kuuluvat mm. seuraavat.
Wannabe-leijasurffaajat.
Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka puhuvat suuria leijasurffauksesta, mutta tosipaikan tullen, he joko pelkäävät vesille menoa tai heillä ei vain ole taitoja puheidensa pohjaksi. Wannabe-leijasurffaajia voi usein tavata hengailemassa rannalla, puhumassa kaikista mahtavista matkoista, joita he ovat tehneet (jota ei luultavasti koskaan tapahtunut) tai yrittämässä lainata varusteita kokeneemmilta kertomalla hurjia tarinoita siitä kuinka oma leija repesi juuri kun hän oli tekemässä elämänsä temppua Tarifalla, eikä ole vielä ehtinyt ostamaan uutta leijaa.
Tämän lajityypin edustajia tapaat useimmiten rantabaareista ja rannalta keskustelemassa suureen ääneen muiden kanssa tai rannan läheiseltä parkkipaikalta kuluttamassa aikaa. Harvoin törmäät näihin vesillä tai kun törmäät ovat he silloinkin jakamassa kuvia someen.
Hyvä tunnusmerkistö:
- Jakavat jokaisen ns. session @fb @ig @tw @yt @tt @snap
- Käyttävät hashtageja kuten #parastaikinä #huippusessarit
Välineurheilijat
Välineurheilijoita leijasurffaajissa löytyy kaiken tasoisia, mutta mistä yleisimmin tunnistat välineurheilijan, on viimeisimmistä ja kalleimmista geareista, joita välineurheilija ei useimmiten kuitenkaan osaa hyödyntää harrastuksensa tueksi. Tästä syystä hän päätyykin usein myymään välineitään kesken kauden, ja ostamaan uusia, jos vaikka niillä lajin harrastaminen onnistuisi paremmin. Vaikkei heillä ei aina ole taitoja käyttää kaikkia varusteitaan täysimääräisesti, heillä on varmasti kokeneen ammattilaisen tyyli ja ulkonäkö.
Yksi välineurheilijalle tärkeimmistä asioista onkin leijan ja lycra-paidan värien yhteensopivuus. Lopulta välineurheilijan kausi on usein kuitenkin vain kesä-heinäkuun mittainen ja näet hänet rannalla seuraavan kerran taas seuraavana kesänä uusien välineiden kanssa.
Välineurheilijan löydät useimmiten samoilta alueilta rannan läheisyydestä kuin aloittelevan tai keskitason leijasurffaajan.
Hifistelijät
Melkein viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisempänä, meillä on leijasurffauksen hifistelijät. Nämä ovat niitä, jotka ovat aina kiinnostuneita siitä, miten asiat toimivat, erilaiset säätyypit ja säärintamat muodostuvat, miten sentin ero lautakoon välillä muuttaa sen ajodynamiikkaa ja yrittävät muutenkin jatkuvasti ymmärtää leijasurffauksen takana olevaa tiedettä. He ovat myös niitä, jotka aina sessioiden välissä säätävät narujen kiinnityspisteitä ja vaihtavat lautaa nähdäkseen, mikä antaa leijalle sen parhaimman voiman ja missä tuuliolosuhteessa se sentin leveämpi lauta toimii paremmin.
Hifistelijä löytyy myös usein rannalta analysoimassa tuuliolosuhteita tuulimittarin kanssa vertailemassa säätä edellisen session säähän. Yleensä heillä on mukanaan pataljoonan verran leijoja, kolme erilaista lautaa jokaiseen lajityyliin ja vähintään yksi istuma- ja yksi vyötärötrapetsi (useimmiten parikin erilaista).
Mutta! Älä anna heidän analyyttisen lähestymistapansa hämätä sinua – he ovat usein yhtä taitavia vedessä kuin muut leijasurffaajat. Ja monasti tämä onkin se kaveri, joka pyyhkäisee suhahtaen ohitsesi juuri silloin kun itse tunnet vauhdin hurmaa vesillä.
Kokeilivatpa he uusia teorioita tai vain nauttivat ajon jännityksestä, hifistelijä on aina tervetullut lisä leijalautailuyhteisöön. Joten jos näet rannalla leijalautailijan, jolla on muistilehtiö, tuulimittari ja laskin se on todennäköisesti tämän lajityypin edustaja, joka on aina innokas oppimaan uutta ja tutkimaan tuulen mysteereitä.
Hyvä tunnusmerkistö:
- Go-Pro kamera kypärässä (mahdollisesti toinen leijassa ja kolmas naruissa!)
- Apple watch jykevällä rannekkeella
- Vähintäänkin Woo ja Surfr laudassa kiinni, ehkä myös jotain muita vempeleitä
- Sähköpumppu
- Tuulimittari
- Käytössä uusimmat maksulliset versiot eri sääpalveluista
Sitten meillä on vielä lajin ultimaattinen rakastaja, eli Nautiskelija
Nämä ovat leijalautailijoita, jotka yksinkertaisesti rakastavat olla vesillä ja ajaa tuulen voimalla samalla kokien täydellistä zen-tilaa itsensä ja meren kanssa. Nautiskelijat eivät ehkä ole niitä kaikkein taitavimpia tai edistyneimpiä leijasurffaajia, eikä heillä ehkä ole viimeisimpiä ja parhaita varusteita, mutta se mitä heillä on, on juuri se mistä leijasurffauksessa on kyse. Heillä on hauskaa!
Nautiskelija on vesillä riippumatta siitä kuinka tiiviitä ja teräviä aallot ovat tai kuinka puuskaista tuuli on. He eivät ponnistele ja puske itseään äärirajoille oppiakseen niitä vaativimpia trikkejä tai ajaakseen äärimmäisissä olosuhteissa, vaan he nauttivat joka hetkestä vedessä ja ottavat kaiken irti jokaisesta sessiosta.
Nautiskelijalle ei ole väliä sillä, kruisaileeko hän edestakaisin pitkin rantaviivaa vai hyppii metrin korkuisia hyppyjä, sillä hän on vesillä vain ja ainoastaan pitämässä hauskaa ja todella nauttimassa ajamisen ilosta. Nautiskelijat ovat niitä, jotka jatkuvasti muistuttavat meitä kaikkia siitä, että leijalautailu on pohjimmiltaan hämmästyttävän monipuolinen ja terapeuttisen nautinnollinen harrastus, joka voi tuoda iloa kaikille sitä kokeileville.
BONUSPROFIILI – Foilaajat
Foilaajat ovat leijasurffaajia, jotka ovat jo kokeneet kaiken ja ovat siirtyneet Foilaamiseen. Nämä usein myös wingeilyyn vinksahtaneet kantosiipeilijät ovat olevinaan porukan mersukuskeja, herrasmiehiä tai naisia, jotka usein tyylittelevät kevyellä kelillä silloin kun muut katselevat rannalta kiroten heikkoa tuulta.
Nämä foilaavat introvertit ajavat usein kevyellä kelillä pitkiäkin matkoja, retkeillen saaristossa ja ollen yhtä luontoäidin kanssa. Yleensä näet heidät vain parkkipaikalla ruuvaamassa foileijaan ja tämän jälkeen he katoavat äänettömästi merelle, palatakseen takaisin vasta ilta-auringon painuessa horisonttiin.
Iltaisin saatat tavata heidät rantabaarissa kertomassa linnuista, hylkeistä ja muista meren elävistä, joita he ovat bonganneet seikkaillessaan saaristossa. Usein myös kuulet heidän joutuneen uimaan pitkiäkin matkoja leija pakattuna foilin päälle kun tuuli yllättäen loppui kesken saarien välistä etappia.
Nyt olemme käyneet läpi kaikki leijasurffaajatyypit, kommentoi alle mihin näistä itse kuulut ja mihin tyyppiin yleisimmin törmäät spoteilla?
