Ajattelin kirjoittaa tämän artikkelin, koska omalla kohdalla hyppyharjoittelu on vasta päässyt kunnolla alkuun ja kaikki asiat ovat tuoreessa muistissa. Tässä artikkelissa en keskity itse hyppytekniikkaan, eli siihen miten hyppy teknisesti suoritetaan, vaan käyn lävitse omia kokemuksiani siitä, miten hyppyjen harjoittelu on omalta osaltani mennyt ja miten niiden harjoittelu kannattaisi aloittaa.
Hyppääminen on lähes jokaisella leijasurffaajalla jossain vaiheessa se MUST-juttu opetella. Itse tiesin jo lajia aloittaessani, että haluan oppia hyppäämään – hyppäämään korkealle. Vielä ei kuitenkaan ole se hetki, kun rikon 10m rajoja, vaan tällä hetkellä mennään erittäin maltillisissa korkeuksissa, noin 2-3 metriä vedenpinnan yläpuolella. Nyt jo tiedän, että saisin hypyn nousemaan varmaan sinne 4,5 metriin kun oikein yrittäisin, mutta ikä on vienyt sen kovimman rämäpäisyyden ja siksi harjoittelussa keskitynkin enemmän laatuun (lue tekniikkaan) kuin korkeuteen.
Perusajaminen, bodydrag, kryssiminen ja vauhtikäännös ovat asioita, joita sinun tulee osata ennen kuin alat harjoittelemaan hyppyjä.
Perusajaminen, eli se että pääset ajamaan leijan kanssa molempiin suuntiin, on ehdoton minimivaatimus. Tämän lisäksi sinun tulee osata bodydrag, eli liikkua vaivatta vedessä ilman lautaa leijan vetämänä, sillä harjoitellessasi hyppyjä et pysty välttämään kaatumisia. Lähes joka kerta, kun kaadut hyppyharjoituksen aikana vesillä, jää lauta yleensä kymmenen tai jopa kymmenien metrien päähän sinusta ylätuulen puolelle ja ilman bodydraggia et saa lautaasi takaisin.
Myös kryssiminen, eli ylätuuleen ajaminen on välttämätön taito osata. Jokainen ilmalento vie sinua alatuulen suuntaan, ja mitä korkeampia hyppyjä teet, sitä enemmän alatuuleen liikut hypyn aikana.
Myös vauhtikäännös olisi hyvä hallita. Tämä siitä syystä, että muussa tapauksessa sinulla menee turhaa aikaa vesistartteihin hyppyharjoituksen sijaan. Vauhtikäännös on myös fyysisesti noin 5-10 x kevyempi tapa vaihtaa ajosuuntaa verrattuna vesistarttiin. Eli säästät sillä ajan lisäksi myös voimiasi.
Ensimmäiset hypyt ja miten niihin tulisi valmistautua?
Itse tein ensimmäiset hypyt talvella, suksilla. Ne olivat hyvin pieniä 10-20cm korkeita hyppyjä, mutta jo tuon korkuiset hypyt saattavat viedä sinua ilmassa eteenpäin monia metrejä. Aloittaessani en vielä oikein tiennyt edes miksi hyppy liitää niinkin pitkälle, mutta nyt jo hieman harjoitelleena osaan viedä hyppyä joko ylöspäin, eteenpäin tai molempia yhdessä. Kaikki on leijan hallinnasta kiinni.
On sama, aloitatko hyppyjen harjoittelun kesällä vai talvella, tekniikka ei siitä muutu. Hypystä noin 80% on leijankäsittelytaidoistasi kiinni, loppu 20% muodostuu vauhdista, ajosuunnasta, laudan tai suksien kanttauksesta ja ”ponnistuksesta” eli popista. Toki välineilläkin on merkityksensä, mutta niiden varsinaiset erot tulevat esiin vasta sen jälkeen, kun olet oppinut hetkellisesti kumoamaan maan vetovoiman.
Valmistautuminen ensimmäisiin hyppyihin alkaa aivan muualla kuin vesillä. Nimittäin kotona tai kuntosalilla. Se minkä itse huomasin ensimmäisten hyppyjeni jälkeen, oli hemmetin kipeät vatsalihakset. Eli ennen kuin alat harjoittelemaan hyppyjä tulisi sinun pistää vatsalihaksesi kuntoon. En nyt puhu mistään rantapojan tai -tytön sixpack-vatsasta, vaan ihan siitä peruskunnosta. Itse teen pääsääntöisesti istumatyötä ja huomaamatta oli vyötärönseudun tukilihakset päässeet ”vähän” huonompaan kuntoon mitä olin olettanut. Eli vatsalihakset kannattaa laittaa kuntoon, niin seuraavakin päivä sujuu vesillä tai lumella mukavammin. Toinen asia mitä kannattaa tehdä on kahlata YouTubesta perus hyppyjen oppaita niin paljon kun vain kykenee ja miettiä mielessään miten vie nuo tiedot käytäntöön.
Älä opettele yksin!
Kun alat harjoittelemaan niitä ensimmäisiä hyppyjä, niin ota mukaan osaava henkilö. Itselläni oli opettaja mukana, joka todella tiesi mitä ja miten minun tulee tehdä missäkin vaiheessa. Itselle se toi huomattavasti lisää turvallisuuden tunnetta ja oli myös erittäin hyödyllistä päästä analysoimaan omia ”maastairtautumisharjoituksia” opettajan ottamalta videolta. Toki voit pyytää mukaan myös kaverin, joka osaa jo hyppiä, mutta muista ettei tässä vaiheessa ole tarkoituksena hypätä korkealle, vaan päästä vain hallitusti irti veden tai lumen pinnasta.
Ensimmäinen asia, joka sinun tulee opetella, on leijan oikea hallinta eli se, miten ohjaat leijan viemään sinut hyppyyn. Tässä vaiheessa älä kerää vielä vauhtia, vaan opettele leijan ohjaus aluksi mielellään jopa liian hiljaisessa vauhdissa, jolloin saat tuntuman siihen, miten leija toimii hypyn aloituksessa. Kun ensimmäisen vaiheen perusteet ovat sinulla hanskassa, voit pikkuhiljaa lisätä vauhtia ja alkaa harjoittelemaan hypyn ajoitusta, jotta pääset leikkimään ufoa, eli kumoat maan vetovoiman vaikutuksen. Muista, että hypyn ei tässä vaiheessa tarvitse vielä sisältää ponnistusta eli varsinaista poppia, vaan anna leijan nostaa sinut ilmaan. Tässäkään vaiheessa älä päästä vauhtia kasvamaan kovaksi, vaan pidä vauhti juuri sellaisena, että pääset tekemään pieniä, matalia hyppyjä. Ensimmäisten hyppyjesi tarkoitus on vain nostaa sinut hieman irti veden tai lumen pinnasta, ei kantaa korkealle tai pitkälle. HUOM! Varsinkin jos aloitat hyppyjen harjoittelemisen talvella, tule sinun olla erityisen varovainen. Lumen alla oleva jää tai kova maanpinta tekee kipeää tai pahimmassa tapauksessa murtaa luita, jos tulet huonosti alas. Nyt omalla kokemuksellani voisin sanoa, että aloita hyppyjen harjoittelu vesillä, sillä se on huomattavasti turvallisempaa.
Kun pääset ilmaan hallitusti
Kun pystyt hallitusti toistamaan hypyn alkaa harjoittelun seuraava vaihe, jossa voit vähän kerrallaan alkaa nostamaan hyppyjen korkeutta lisäämällä vauhtia. Vielä tässäkin vaiheessa on hyvä alkuun keskittyä vain nostamaan hypyn korkeutta ja tulla vain alas ja upota veteen tai laskeutua jaloillesi lumeen. Kun saat hyppyysi noin metrin verran korkeutta, on aika aloittaa seuraava vaihe.
Opettele ohjaamaan leijaa hypyn aikana
Alkuun jo pelkkä ilmaan pääseminen tuntuu uskomattoman hienolta. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen kerran, kun talvella sukset irtosivat maasta ja olin ilmassa. Pian harjoittelussa tulee eteen vauhdin nostaminen ja hallitun alastulon harjoittelu. Eli saman aikaisesti kun hyppäät ylöspäin tulee sinun oppia ohjaamaan leijaa siten, että saat alastulosta mahdollisimman pehmeän. Opettele myös hallitsemaan leijaasi ilmalennon aikana. Itselläni tämä vaihe jäi kovan intoilun vuoksi vesillä liian pienelle huomiolle, ja siitä syystä hyppyni suuntautuivat alkuun vain ylös/alas ja ajaminen hypyn jälkeen oli aina yhtä raskasta kuin puurossa olisi ajanut.
Kun perushyppy on hanskassa
Leijasurffauksessa hyppääminen on perusta monelle uudelle mahdollisuudelle. Kun perushyppy on hanskassa, aukeaa sinulle kokonaan uusi ajanjakso harrastuksesi parissa. Jo ennen kuin osasin edes hypätä, olin mielessäni miettinyt mikä on seuraava asia perushypyn jälkeen, minkä halusin oppia. Tulin hetken asiaa pohdittuani siihen tulokseen, että hyppykäännös on ehdottomasti seuraavana listalla, sillä hyppykäännöksessä yhdistyy moni juuri hyppyharjoituksissa opittu ja vielä moni uusi asia, joita en ollut harjoitellut. Hyppykäännöksen perusteet ovat myös pohjana monelle uudelle tempulle. Kun pääset hallitusti hyppäämään metrin – pari, kannattaa seuraavaksi harjoitella hyppykäännös ennen kuin alat hamuamaan niitä lisämetrejä laudan ja vedenpinnan väliin. Hyppykäännöksellä tuot myös lisää vauhtia vesille ja saat erittäin paljon hyödyllistä lisätaitoa leijankäsittelyyn.
Tee unelmistasi totta ja opi lentämään 😉
Jusa – Leijasurffaus.fi
