Share your passion

Noora Ruskola – kaksinkertainen maailmanmestari ja Suomen olympiaedustaja 2016 Rion kesäolympialaisista. Haastattelu Nooran kanssa on sovittu jo vuoden vaihteessa, mutta kiireisen neidon aikataulusta johtuen se saatiin tehtyä vasta nyt (13.5.2022). Juuri nytkin, haastattelun aikana, Noora istuu bussissa Espanjan puolella lähellä Ranskan rajaa matkalla Lissabonista Montpellieriin harjoitusleirille. 

Moikka Noora, kerro ekaks vähän kuka oot ja mistä tuut?

Oon Noora Ruskola, 27-vuotias Helsinkiläinen Olympiapurjehtija.

Sun tarina ja syy miksi päätin haastatella sua on vähän erilainen kuin muilla haastateltavilla yleensä, mutta käydään ensin vähän läpi sun aiempaa urheilutaustaa ja hypätään sitten nykypäivään?

Sä oot viihtyny vedessä jo pitempään, kuinka kauan ja minkä takia?

Noo, mä aloitin purjehduksen noin 8-vuotiaana purjehduskesäleirillä. Ja vesillä oon tykänny olla, kun siellä tulee vaan se fiilis, kun saa itse päättää mihin menee sillä veneellä ja tehdä niitä omia päätöksiä. Ja ehkä siinä on myös se survival-meininki yks niitä isoja asioita kun oot kovalla tuulella vesillä.

Mikä sut aikanaan sai innostumaan purjehduksesta ihan kilpatasolle asti?

Aluks se oli vaan hauskaa, ja sit jossain vaiheessa se kilpailullisuus vaan on vieny mua eteenpäin askel kerrallaan. Olympiaunelma ei ollu mulle niinkään selkeä tai sellanen realistinen ajatus sillon alkuun, ihan jo mun pienen koon takia. Varsinkin yksinpurjehdus kilpatasolla ei oo ihan helppoa, kun on pienikokoinen (todettakoon tähän, että Noora on pituudeltaan 154cm).

Purjehdus, siinä missä muutkin lajit, kilpatasolla on todella kovaa hommaa. Verta, hikeä ja kyyneleitä mutta myös niitä onnistumisia. Jos ei MM-voittoja, ja olympiapaikkaa oteta mukaan, niin mikä oli parasta mitä purjehdus antoi sulle?

Parasta on se, miten paljon on oppinu olemaan independent, siis yleisesti olla itsenäisesti vastuussa koko hommasta ja kaikista projekteista tässä matkan varrella on tullu eteen.

Vastavuoroisesti ammattiurheilijana oleminen myös vie paljon sitä mitä "normaali" ihminen saa. Mistä asioista sä jouduit luopumaan sun unelmien eteen?

Isoista jutuista, sillä hetkellä… Noo ehkä yhteinen aika perheen ja kavereiden kanssa on ollu aika kortilla. Ja oishan se ollu kiva viettää kesälomia mökillä. Mut ehkä luopumaan sana on huono kuvaamaan tota. Mä oon enneminkin tietoisesti vaihtanu sen johonki muuhun, eli mm. niihin kaikkiin mahtaviin elämyksiin mitä urheilu on antanu mulle.

No nyt sitten pamautit instassa tiedon, että Noora lähtee jälleen hakemaan olympiapaikkaa ja tähtäimessä kesän 2024 Ranskan kesäolympialaiset.

Lajina ei tosin enää ole purjehdus vaan leijalautailu - Formula Kite luokka tarkemmin sanottuna. Mistä moinen lajin vaihto?

Lajin vaihto johtu, siitä että Mikaela (Wulff) lopetti purjehdusuransa ja jäin ilman paria. Toista vaihtoehtoista paria ei oikein löydy siihen luokkaan ja sit pitäis vaihtaa luokkaa, jos haluis jatkaa kilpapurjehdusta. Mut mun pienen koon takia se ei oikein onnistu. Ja mä oon myös tietoinen siitä, että mitenkään en olis kilpailukykyinen kahdessa vuodessa uudessa luokassa purjehduksessa.

Ja leijasurffaus (Formula Kite) on vielä suht uus luokka ja vaikka taso on maailmalla kova, niin se tuo kuitenkin paljon mahdollisuuksia. Ja sit leijasurffaus on 2024 Olympialaisissa uus laji ja purjehduksen alla ja mulle se luokka, jossa mulla on eniten mahdollisuuksia menestyä. Sama asia oli 49erFX luokan kanssa Rion Olympialaissa. Sekin oli silloin ensimmäistä kertaa Olympialaisissa uutena luokkana.

Mistä ja miten sä sait kipinän just leijasurffaukseen?

Lisämotiivi on se että haluan päästä ja menestyä olympialaisissa vielä. Mutta todellinen syy on se hullu ajatus, että mä haluun tehdä mahottomasta mahdollista. Varsinkin kun nään, että mulla on mahdollisuuksia kuitenkin.

Tuuli ja lauta sekä kilpailukonsepti on tuttuja elementtejä. En mä ehkä kuitenkaan alkais lainelautailemaan, kun se ei ole tuttua, kun siitä puuttuu se tuuli, rata ja strategiapuoli

Mä oon seurannu aika tarkkaan sun tekemisiä tuolla maailmalla ja opetin itse sut leijasurffaamaan. Sun kehitys on ollut aivan ällistyttävän nopeeta. Kuinka paljon sä harjottelet tällä hetkellä määrällisesti viikossa?

Uuu… määrällisesti.. Mä teen tätä tällä hetkellä aina silleen leirikohtaisesti. Mut vois sanoo ehkä et 4 kertaa viikossa. Mut tuuli yms. olosuhteet ei aina anna myöten, joten joskus voi lajiharjoitteet jäädä vähemmillekin päiville.

Mitä kaikkea sun harjoitteluun kuuluu fyysisen voimaharjoittelun, ruuan ja levon lisäksi?

No tietysti myös psyykkinen harjottelu kuuluu osana siihen. Mulla on purjehduksen taustalta sama asiantuntijaryhmä käytössä, kun 49erFX aikana. Ja tietysti ravintoasiantuntijat auttaa myös mua paljon.

Millanen sun normaali päiväohjelma harjoituskauden aikana on?

Normipäivä on aikalailla sellanen että, aamupala on tietysti se tärkein, sit yleensä aamupäivästä käyn salilla tekemässä voimaharjottelut, sit lounas ja lepoa. 

Kaittaus – eli lajiharjoittelu – on sit iltapäivästä, kun sillon on yleensä tasaisin tuuli ja sit tietysti kaikki tietsikkatyöt ja opiskelut yms. illalla.

Sä sanoit, että opiskelet. Missä oot opiskelemassa?

Opiskelen tällä hekellä Hankenilla. Sain just palautettua mun kandin ja vielä ois pari kurssia jälellä. Sit pitäis vielä jatkaa kohti maisteritutkintoa.

Mikä susta tulee sit isona?

Ekonomi

Hypätään takas kite-maailmaan. Miten leijasurffauksen harjoittelu eroaa määrällisesti purjehduksesta?

Tuntuu että määrällisesti lajiharjotusta on ehkä enemmän. Alkuun kun oppii koko ajan uusia asioita se on vielä enemmän. Toki kun alussa ui aika paljon, niin se vei aikaa siitä foilin päällä olosta.
Määrällisesti harjottelua on oikeastan yhtä paljon, mut purjehduksessa ollaan yleensä yhtäjaksoisesti pari 2-3:n tunnin settiä, kun taas kitessä  käydään usein rannalla – vaihdetaan leijoja ja sellasta.

Miten sponsorit on ottanu tän uuden lajin vastaan? Nähdäänkö se vielä vähän xtreme-lajina, vai alkaako yleinen käsitys olemaan jo enemmän sitä, että se on urheilua siinä missä satasen aidatkin?

Riippuu vähän siitä millä kulmalla sitä myy, mutta kun se on purjehduslajeissa olympialaisissa, niin menee enemmän ehkä sinne normimpaan suuntaan. Toisaalta, eihän kukaan tästä tiedä vielä mitään tällä hetkellä Suomessa. Tää on niin spessu juttu, varsinki kun kukaan ei oo vielä Suomessa vieny lajia eteenpäin.

No hypätään hetkeks sun pään sisään. Sä oot ollu joukkueurheilija todella pitkään, miltä susta tuntu vaihtaminen tiimilajista yksilölajiin?

Eee… joukkueurheilija, ehkä tiimiurheilu kuvastais paremmin, mut joo tiedän mitä tarkotat.
Tää on periaatteesa yks asia jonka oon aina halunnu toteuttaa, mut koon takia se ei ollu mahollista.
Mut oon tosi fiiliksissä, kun vihdoinkin pääsen toteuttaa tän mun pitkäaikaisen haaveen, kun pääsee yksin kilpailemaan.

Mennään sitten hetki ajassa eteenpäin. Sä oot kesäkuussa mukana Kite Life WKND -tapahtumassa ja tuut ajamaan siellä "pohja-ajan" ratakisaan, jota muut voivat siinä oman suorituksen ohessa koittaa rikkoa.

Mitä luulet, löytyykö Suomesta tarpeeks kovia ajajia vastaamaan sun aikaan tällä hetkellä.

Välineurheilussa se on kiinni niin monesta jutusta ja vähän riippuu tietysti myös radasta.
En oo ikinä kyl päässy vertailemaan ja toisaalta onhan vauhtiennätykset tehty ilman foilia niin…
Sehän on hauska kilpailu, se nähään sitten siellä.

Sä myös kerrot siellä vähän Formula Kite -luokasta halukkaille. Eli porukka voi varmaan tulla kyselemään sulta lajista ja välineistä.

Joo, mä mielellään kerron lisää ja haluun tuoda lajia suomeen. Ja nyt kun oon ollu ulkomailla keräämässä tietotaitoa niin multa saa kysyä mitä vaan lajista ja harjoittelusta. Ja sit näytän tietysti myös niitä kamoja siellä paikan päällä, koska ne on vähän erilaisia kun mitä normi kruisailuun käyttäis.

Tekisitkö jotain toisin jos aloittaisit harrastuksen niillä tiedoilla mitä sulla on nyt?

Varmaan lähtisin nopeemmin Hankoon treenaa Kalsun sijaan

Miten sä vertaisit lajina Formula Kiteä ja 49erFX:ää?

Siin on aika paljon samanlaisia juttuja, kun molemmat on ns. extreme lajeja. Mut sit lajeina ne on kuitenkin ihan erilaisia välineitten osalta. Toisaalta jos jotain samanlaisuuksia haluu löytää, niin strategia on tietysti yks iso osa.

Hypätään sitte vähän vapaa-ajan puolelle. Instasta näin talvella, että sä menit sekä laudalla että skimboilla leijan kanssa? Kumpi on sun mielestä mukavampi - yks vai kaks lankkua jaloissa?

Mä oon aina ollu sellanen skimbaaja, ja tykkään skimboista ehkä enemmän.

Mut hyppäämiseen ehkä lauta ois kiva. En oo tosin vielä hypänny vaikka oisin halunnu kokeilla sitä. Oon vaan välttäny vielä loukkaantumisriskin takia, eikä täällä eteläsuomessa päässy talvella oikein kunnolla syvän lumen makuun, kun meni pääsääntöisesti vaan jäällä.

Mites kesällä vapaalla, meetkö twintipillä vai onko foili vieny sydämen kokonaan?

Foili on melkeen kokonaan vieny sydämen, mut laikkari oli tosi upee kokemus. Kokeilin sitä kaks päivää ja se on jotain sellasta mitä voisin vapaalla tehdä enemmänkin.

Otetaas sit tähän lopuks nää vakiokysymykset:

Mikä sun mielestä tässä lajissa on parasta?

Leijasurffauksessa ylipäätänsä…. Se on ihan hullun magee lajji.

Entä mikä on ollut se vaikein juttu oppia?

Tällä hetkellä vendat on ollu vaikeita, eli vastatuulikäännökset.

Mitä haluaisit sanoa niille, jotka vielä miettii lajin aloittamista?

Ottaa yhteyttä vaikka muhun ja voin jakaa tietotaitoa ja mielellään neuvon uusia lajiin mukaan.

Entä niille, jotka miettivät foiliin siirtymistä?

Kannattaa alkaa helpolla foillilla (vähän pienemmällä mastolla)  ja tutulla leijalla alkuun

Leijasurffaus.fi seuraa Nooran matkaa Rion 2024 Olympialaisiin. Pysy matkassa mukana uutiskirjeemme kautta.

KOMMENTOI JUTTUA
Kitesurfing Finland - telegram ryhmä. Koko Suomen yhteinen leijasurffareiden chattiryhmä.
LISÄÄ LUETTAVAA

Koukussa tuuleen

Tilaamalla uutiskirjeemme olet aina etujoukoissa kun tiedotamme uutuksistamme, vaihdokeistamme sekä muista mielenkiintoisista lajiin liittyvistä asioista ja tulevista tarjouksista uutiskirjeen tilaajille…