Juuso Valtonen – Suomen kovin leijasurffaaja 2022

Tällä kertaa haastattelussa Kite Life WKND kisan voittaja – Suomen kovin leijasurffaaja 2022


Kerro lukijoille kuka olet, mistä tulet ja mikä oikein olet miehiäsi?

Morjesta, oon Juuso Valtonen, kotoisin Turusta, ikää on tällä hetkellä 30 v ja olen sinkku 😉

Mistä sait puraisun leijasurffaukseen ja miten harrastaminen lähti etenemään?

Oltiin 2019 talvella kaverin kanssa Cabaretessa Dominikaaneissa, jossa päätettiin ottaa parin päivän kurssi kun sellainen oli saatavilla. Varsinainen kärpänen vesilajeihin on ollut jo pidempään. Mulla on taustaa purjelautailusta ja vesillä liikkumisesta muutenkin.

Kun mun purjelautakamat aikoinaan pöllittiin, eikä sit tullut nuorempana ostettua uusia, kun rahaa meni kaikkeen muuhunkin, niin jäi sitten kuitenkin sellanen kaipaus vauhtilajiin vesillä. Ja kaikilla reissuilla kuitenkin meri, tuuli ja purjehtiminen ollu mielessä. Niin päätettiin sitten mennä kurssille.

Cabareteten reissulta jäi kuitenkin vähän asioita hampaankoloon, kun ei oppinut tarpeeksi lajia siellä. Suurimpana syynä tähän oli lähes  3 m korkeat aallot ja onshore-tuuli – siinä on muuten hyvä yhdistelmä aloittelijalle joka haluaa kunnon mankeliin suolavedessä.

No sitten 2019 kesällä ostin ekan leijan, Slingshot rally 9m2, ja siitä alkoi todellinen hampaitten pureminen ja itseopettelu. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun keräilin kamoja Yyterin rannalta. Ehkä se lisäkurssi ois aika paljon auttanut tohon alkuvaiheeseen täällä kotimaassa.

Ja toinen mikä ois jeesannu paljon, on se, jos ois ollut joku kokeneempi kaveri kertomassa, että ”Ota nyt vähän isompi murkula sinne taivaalle.” Alkuun itse ainakin pelkäsin sitä tuulta – ehkä vähän liikaakin.

No sitten ostin 12m2 leijan vähän sen perään, ja siitä alkoi sitten se varsinainen harrastaminen, kun 2019 syksyllä pääsin vetämään ekoja pidempiä siivuja. Kryssiminen oli tuolloin vielä vähän mitä oli.

Hyppyharjoittelut aloitin oikeestaan heti kun pääsin ajamaan, eihän ne mitään korkeita ollu alkuun, mutta siitä se alkoi.

Eka lauta mulla Brunotti Onyx  ja sitten ostin Nobile 666:sen joka olikin aika kiva flättilauta, kun sillä oli leveyttä vähän enemmän.

Kolmas kesä

No sitten 2020 oli kuitenkin harrastuksen kannalta se todellinen onnistunut kesä. Sillon mentiin jo tosissaan ja alettiin loikkaamaan korkeammalle.

Jos mietit alkua niin mikä ollut kaikkein vaikeinta?

No mulla… ehkä tosiaan pelkäsin sitä tuulta vähän liikaa. Jos ois tosiaan ollut joku kokeneempi kertomassa, niin olisi päässy paremmin vauhtiin.

Mitä tekisit toisin, jos nyt aloittaisit lajin harrastamisen?

Kunnon kurssi ja joku frendi mukaan rannalle kattomaan, että ei pommita leijaa heti rei’ille (mitä mulle kävi alussa – Tullarin kaisloista joku kymmenen reikää bladderiin) tai joudu keräämään leviä naruista tuntitolkulla, kun ei ollu ketään auttamassa leijan laskussa. Ja sitten opetella katsomaan tuulimittareita. Eli ei ehkä niinkään se vedessä oleva homma, vaan kaikki muu sen ympärillä vaatii myös aika paljon. Opettelisin heti alusta myös kaikki rutiinit samanlaisiksi. Aluks sitä teki vähän mitä sattu, muta nyt mulla on kaikki rutiinit aina samanlaisia, niin menee huomattavasti vähemmän aikaa päästä vesille ja vesiltä pois.

Ja ehkä myös se, ettei itsepäisesti hakkaa päätä seinään. Tässä lajissa pääsee helpommalla, kun osaa luovuttaa tarpeeks ajoissa. Epäonnistumisen hyväksyminen ja ”Walk of Shame” ei välttämättä oo se pahin juttu. Eikä aina tarvii kryssiä 20 minuuttia päästäkseen jonnekin tai jostain pois, joskus voi myös kävellä rantaa pitkin ja päästää ittensä vähän helpommalla.

Mikä sun mielestä oli vaikein asia oppia, kun aloitit lajin?

Vaikka leija on rannalla hallussa, mutta heti kun lauta tulee mukaan, niin koko kropan koordinaatio onkin sitten toinen juttu. Ja sitten – tässä lajissa, kun ei homma pääty siihen kaatumiseen vaan senkin jälkeen pitää vielä osata toimia. Noi oli niitä mulle alkuun vaikeita asioita.

Kitehorroreita?

Ei mulle hirveesti oo niitä sattunu… ehkä pahin oli kerran Yyterissä, siinä on yhessä kohtaa niitä kiviä ja leija lähti tietysti luuppaamaan. Laukaisin vahingossa leashin ja siitä sit hätälaukasu ja leija rannalle. No onneks se jäi siihen eikä menny mihinkään puihin.

No joo, sit kerran tullu yks ukkospuuska, joka tempas mut ilmaan. Mutta, mikä menee ylös tulee myös alas. Eli kelin kunnioitustakin on hyvä opetella. Ei kannata olla uhkarohkee ja sään lukeminen on kyllä yks tärkee juttu täs lajissa.  

Muistatko vielä mitkä oli fiilikset kun pääsit ajamaan ekat kunnon siivut?

Ööö… en oikee. Olin varmaan kyl Tullarissa, ei niinkään niitä fiiliksiä mut sen muistan, kun vauhti vaan kiihty ja sit mentiinkin perziillään vettä pitkin. Ja se ketutti kanssa, kun ei vielä osannut kryssiä kunnolla. Mulla oli enemmänkin heti alusta se, että pitää päästä hyppäämään ja tekemään temppuja.

No ne ekat hypyt?

No niinku sanoin, niin eihän ne ekat hypyt mitään korkeita ollu, mut sitten kun tuli ne ekat kantavat hypyt niin se on ehkä se paras fiilis mitä on tullu. Siitä sai kunnon kiksit alkuun. Ei sillä vieläkään oo oikeestaan välii kuinka korkee se hyppy on, vaan enemmänkin se miten ländäät hypyt, siitä tulee huippufiilis – Tää nasahti ja onnistus.

Mikä oli eka trikki minkä opit?

Backrolli.  Lekalla ländäsin heti ensimmäisen onnistuneesti ja ajattelin että olipa helppoa, no sitten menikin seuraavat kymmenen yritystä pelkäks pyörimiseksi mutta aika nopeesti se kuitenkin sieltä tuli.

Tokana trikkinä opettelin handdragin backrollilla – siinä meni jonkun aikaa, ehkä muutama sessio, kunnes se alko menemään.

Mutta temppujen opettelu ei oo pelkästään sitä, että hieroo ja hieroo, kyllä siihen tarvitaan hyvää tuulta, sopiva spotti ja ennen kaikkea oikeankokoista leijaa.

Missä oot käyny ulkomailla ajamassa?

En muualla ku Cabaretessa – suomen spoteilla painettu menemään. Tuli toi Korona tohon väliin just pahasti. Nyt ois kyllä tarkotus mennä Kreikkaan kolmen viikon kuluttua.

Cabarete mestana oli leijasurffiin oikeinki hyvä, paljon toimintaa lajin ympärillä. Biitsielämä höystettynä leijasurffauksella, mitä muuta sitä vois oikeen toivoa. Tosin se ei ehkä oo alottelijalle se paras paikka.

Eli Suomessa on opeteltu ja harjoteltu. Täytyy kyllä sanoa, että Suomi saa plussia multa

+ ei isoja aaltoja
+ mieto suolavesi

eli Suomessa on kyllä huippua treenata.

Suomen top 3 spottia

  1. Veda (Hanko)
  2. Pollari (Yyterin yläpuolella, kaakkoistuulella – 2pv yli 10 m/s ja aallot on ihan maagisia) yli 10m hyppyjä joka kerta.
  3. Lohtaja

No mites talvella?

Sukset vai lauta: Suksilla, lautaakin oon kokeillu mut sukset on ittelle varmemmat.

Meen aina kun tuulee – järvet ja meri jos on jäätä, Pallas Kiteweek aina kun mahdollista, ja tavotteena ens talvena alpeille leijahiihtää. Chamonixn lähellä on yks paikka, jota oon katsastellu tässä jo pidempään.

Kuka on sun mielestä paras leijsurffaaja?

Liam Wheeley, tykkäsin erityisesti, ku se sanos et, ”Six for double looping, seven for tricks and nine if there is no wind.

Pitkä hyppy vai korkea hyppy?

Korkea ehottomasti, se jännittää enemmän ja siitä saa enemmän irti, ajoitus alastulossa on tärkeämpi. Enemmän adrenaliinia korkeista hypyistä.

Mitä treenaat tällä hetkellä eniten?

Hyppyjen osalta treenaan eniten ajoitusta, kun se vaihtuu leijakoosta riippuen ja koitan myös parantaa laudan kanttipitoa (kanttikulmaa) hyppyihin lähdettäessä.

Personal Best:

13,8m viime syksynä Pollarissa.

Viimeisin temppu jonka opit:

Frontrolli tailgrabillä ja loopilla.

Ensimmäiset kiteloopit?

Aika hurjaa – En nyt tarkota big air loopingia vaan yleensä opettelua temppujen yhteydessä.

Big air looping? Ekat tein viimevuonna. Ei oo päässy kunnolla harjottelemaan, kun ei oo kelit sattunu kohilleen.

Heliloop? Korkeet hypyt aina heliloopilla.

Suosikkitemppu: Hauskimman tuntunen on handdrag, mut ei sinänsä oo väliä kunhan sen onnistuu landäämään ja saa sen näyttämään helpolta muitten silmissä vaikkei se välttämättä sitä olis ollutkaan.

Sillon kun oot hyppäämässä, niin mistä tiedät hypyn irrottua, että nyt mennään korkealle vai tietääkö sen jo ennen kun lauta irtoaa vedestä?

Kyllä sen tietää just vähän ennen ku lauta irtoaa vedestä, leija on täynnä ja ajotus napsahtaa kohdalle. Sit mennään.

Paras keli harrastamiseen?

12-15m/s tasanen keli.

Kovin keli oli tän kauden avaus. Hanko – 24m ja puuskat 28 Helon rannassa. En pysyny 8 leijalla vedessä, joten pikaseen pois.

Kotispotti? Plussat ja miinukset.

Ruissalo, Turku – etelätuuli, iso leija ja tietää paikan. Ei sovi aloittelijoille, pitää olla kokemusta, että voi sinne mennä.

Plussat: Lähellä, etelätuulella jopa flättiä

Miinukset: Aloittelijalle liian haasteellinen ja vaarallinen

Mitä haluaisit sanoa niille, jotka harkitsee lajin aloittamista parhaillaan?

Tää on laji, joka vaatii vähän pidemmän harjottelujakson ku monet muut lajit. Mutta sit ku oppii niin tää laji palkitsee ihan toisella tavalla, kun mikään muu.

Ehkä mitä itekki aatteli aluks, on se että ei kehtaa kysyä kokeneemmilta neuvoa. Rohkeesti vaan. Kaikki auttaa ja neuvoo ihan varmasti. Varsinki siinä kohtaa kannattaa kysellä paljon, kun kurssit on käyty ja alkaa se omatoiminen opettelu niitten rutiinien parantamiseksi.

Kurssin kautta ehdottomasti. Kamojen korjaamiseen menee helposti sen kurssimaksun verran (kokemusta on).

Mikä on parasta lajissa?

Vapauden tunne on ihan omaa luokkaansa. Kesä, kevyt keli ja iso leija on rentoa ja fiilistelyä parhaimmillaan, kun taas kovalla kelillä laji muuttuu nopeasti todella extremeksi.
Erittäin monipuolinen laji, johon liittyy olennaisesti tää porukka ja se asenne elämään ja lajiin.

Kaikki muut murheet unohtuu sillon kun pääsee vesille. Siellä oot vaan sinä ja leija.

Kiitos Juusolle haastattelusta ja hyvää reissua Kreikkaan

Lisää luettavaa
Spottiesittely

Spottiesittely – Tulliniemi

Kun itätuuli alkaa puhaltaa yli 10m/sek alkaa Tulliniemi tai “Tullari” täyttymään leijasurffareista (ja muistakin surffareista), eikä syyttä. Tullarissa on aika yleistä, että tuuli nousee helposti yllättävänkin kovaksi juuri itätuulella. Ei ole poikkeuksellista, että ennusteet ovat alle 10 m/s mittareiden kuitenkin kivutessa 15 m/s tai jopa korkeampiin keskituuliin. Huomioitavaa tälle spotille on, että Tulliniemen sääaseman mittari on poikkeuksellisen korkealla (yli 30 m).

LUE LISÄÄ »

Koukussa tuuleen

Tilaamalla uutiskirjeemme olet aina etujoukoissa kun tiedotamme uutuksistamme, vaihdokeistamme sekä muista mielenkiintoisista lajiin liittyvistä asioista ja tulevista tarjouksista uutiskirjeen tilaajille…

Avaa chatti
1
Tarvitsetko apua? Laita viesti.
Moikka,

Koukussa tuuleen, vai vasta aloittelemassa harrastusta? Autan mielelläni kaikessa lajiin liittyvässä.