Tällä kertaa meillä on jälleen haastattelussa kilpaurheilija ja lajin vaihtaja. Satu Ekdahl – purjehduksen maailmanmestari vuodelta 2012, joka äskettäin vaihtoi lajinsa purjehduksesta Formula Kite -luokkaan. Haastattelua tehtäessä Satu ajelikin juuri pois treeneistä ja jos sen innostuksen ja ilon joka Sadusta välittyi voisi välittää näin tekstissä, niin se ei varmasti jättäisi yhtäkään lukijaa kylmäksi.
Kuka on Satu Ekdahl?
Satu (49) on kotoisin Nivalasta, Pohjois-Suomesta, ja omien sanojensa mukaan ”ihan vaan tällainen pikkukylän tyttö maatilalta”. Ammatiltaan hän oli liiketoimintakonsultti vielä tammikuuhun sakka, mutta nykyään täysipäiväinen leijasurffaaja tähtäimenään Formula Kite.
Lähtökohdat urheiluun eivät Sadun kohdalla olleet kaikkein otollisimmat ja hän kertoikin hyvin avoimesti siitä, kuinka hänellä oli nuorempana huono itsetunto, ja maatilan tyttönä ei kotiväkikään pystynyt tukemaan urheiluharrastuksissa kovin paljoa. Kuitenkin hän urheili nuoruudessaan paljon ja sai paljon tukea Nivalan urheilijat -urheiluseuralta, joka on kantanut häntä matkan varrella silloin kun vanhemmat eivät siihen pystyneet.
Syvä kiitollisuus urheiluseuraa kohtaan kävi hyvin vahvasti ilmi siitä, kuinka hän kertoi saamastaan tuesta. Sadun urheilutaustaan kuuluu vahvasti yleisurheilu, jossa hän kilpaili kansallisella tasolla, telinevoimistelu, jossa hän on myös toiminut valmennustehtävissä, mikroautoilu, ratamoottoripyöräily, karate, purjehdus, seinäkiipeily ja lumilautailu. Kahdessa viimeksi mainitussa lajissa Satu on kilpaillut vain kerran, mutta tyylilleen uskollisena pokannut sen kirkkaimman mitalin molemmista lajeista.
Purjehduksen Satu löysi vuonna 2010 ja totesi heti, että tää on mun juttu ja hän jatkoikin kisaamista pitkään. Hänellä on vieläkin foilaava Atlas Katamaraani (A-Class) vene. A Cat on yksinpurjehdittava katamaraani, joka on tehty järvipurjehdukseen. Lajin vaihto tapahtui Sadun osalta pikaisesti sen jälkeen, kun hän oli ensimmäisen kerran käynyt kokeilemassa leijasurffausta, eikä kelejä purjehduksen harjoitteluun ollut niin harjoittelukin oli lähes mahdotonta. Tämä aiheutti sen että ”hermo meni” ja piti saada Plan-B. Päätös uudesta suunnasta tapahtui ”läpsystä vaihto” -tyylisesti. Satu tarttui epäröimättä tähän mahdollisuuteen ja on tehnyt siitä lähtien kaikkensa uuden lajin harjoittelun eteen. Haastattelun aikana kävi hyvin selväksi se, että hän on ”all in” tyyppi, joka todellakin satsaa täysillä siihen mitä hän on päättänyt.
Miks just leijasurffaus?
No, meni hermo siihen, kun ei päässyt harjoittelemaan purjehdusta ja olin Oulussa asuessani katsellut talvella, kun porukka menee jäällä leijojen kanssa ja lajissa voi kilpailla, niin miksi ei. Lajissa on vauhtia, josta pidän, en ole sidottu pariin kuten purjehduksessa ja harjoitteluolosuhteet ovat otollisemmat. Tein tämän päätöksen ollessani Espanjassa ja pian olinkin jo kurssilla oppiakseni leijasurffauksen salat. Heti ensimmäisestä kerrasta tajusin, että tätä mun kuuluu tehdä. Oon rakastunut tähän enemmän kuin purjehdukseen mm. siksi, että tässä on oma keho mukana enemmän kuin purjehduksessa.
Kumpi on fyysisesti rankempaa, kilpapurjehdus vai leijasurffaus?
Tähän kysymykseen vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.
Purjehdus, purjehdus on ehdottomasti rankempaa. Siinä sykkeet kisan aikana on helposti 160-luokkaa.
Mikä on ollut haastavinta tähän alkuun leijasurffauksen harjoittelussa?
Yllätys yllätys, tällä kertaa vastaus ei ollutkaan se tavallinen – leijan käsittely tai laudalle pääseminen vaan… Olosuhteet. Kun aloitin harjoittelun Espanjassa, niin treenasin laguunissa Mar Menorissa, huippu olosuhteissa tuulien osalta. Tultuani Suomeen viime kesänä Hankoon treenaamaan, niin mulle tuli aivan yllätyksenä kuinka erilainen tuuli voi olla. Tää on lajina kuitenkin niin erilainen verrattuna purjehdukseen. Purje on lähempänä pintaa ja Formula Kitessä leija puolestaan on välillä lähellä pintaa ja välillä korkealla ilmassa. Pyörteet ja ilman virtaus on otettava ihan eri tavalla huomioon tässä lajissa.
Kun kysyin Sadulta, mikä on haastavinta tämänhetkisessä harjoittelussa, ei vastaus taaskaan ollut se tavanomaisin.
Just nyt tulin Tarifaan, koska mun talven aikainen opettaja ei osannut foilia eikä patjaa ja täältä löytyi valmentaja, joka todella osaa molemmat ja nyt ollaan sillä tasolla, että viedään leijan hallintaa pro-tasolle. Mä fanitan sellasta pientä nypläystä, eli sitä kun hierotaan jotain ihan pikku juttuja aivan huippuun saakka ja nyt tuntuu, että etenee harjottelussakin ihan toisella tavalla.
Miten sä löysit sun nykyisen valmentajan?
Ihan ihmeen kaupalla, vastaa Satu ja nauraa hersyvästi. Laitoin viestiä asiasta varmaan 30 leijasurffauskoululle. 15 niistä vastasi ja alle 10 koululla oli osaamista foiliin ja patjaan. Ensimmäinen valmentaja, joka mulle vastasi laittoi valmentaja CV:n mukaan, jossa oli myös tuloslista hänen valmennuksistaan, eli kaverilla on myös meriittiä Formula Kite -valmennukseen.
Mikä on sun mielestä “siisteintä” leijasurffauksessa?
Oo just nytkin ihan euforiapöyhyissä (treenien jälkeen). Se on se kombinaatio – meri, tuuli ja luonnonvoimat. Sun pitää pienenä ihmisenä pystyä valjastamaan luonnonvoimat niin, että pääset mahdollisimman kovaa. Ehkä se on vähän sama fiilis, kun oot ison tähtitaivaan alla ja sit yhtäkkiä tajuaa kuinka pieni sitä on tähän kaikkeen verrattuna. Ja sit tietysti ne kauniit maisemat.
Tänään oli mageeta, kun oli harjottelemassa ja ilmassa oli varmasti 100 leijaa. Tässä lajissa mä rakastan joka ikistä päivää, mut ootan ihan hirveesti että saan oikeat kisakamat alle ja päästään tosi vauhtiin.
Oot tälläkin hetkellä viettämässä “van lifea” Espanjassa ja leijat mukana. Voisitko kertoa tästä vähän tarkemmin?
Kun oon tällainen liikkeenjohdon konsultti, niin laskin et on järkevämpää, että on koti renkailla, kun että vuokraan asunnon täältä tai lentäisin aina edestakas Suomesta.
Näin pääsee kätevästi liikkumaan myös eri paikkoihin treenaamaan. Sain myös kotipaikkakunnan naapurista, Ylivieskasta, Pro Caravanin sponsoriks, niin kiitos vaan heille, joten tämä homma ei tullu ihan niin kalliiksi.
Sponsoreista puheenollen, ketä oot saanu sponssaamaan sua?
No toi Pro Caravan, joka tuli jo sanottua tukee mua yhteistyöllä ja sitten on NP-Power Nivala, PehuTec, POP-pankki Nivala, Pro Estore, Mecapinta, Lappis, Ancestral Living, Varuste.net ja ulkomailta on sitten Kitecenter täältä Espanjasta ja Precision Fuel & Hydration Englannista. Noi sponssit on tosi tärkeitä, kun purjehdusliitolta ei tällä hetkellä tipu tukia, ja jos tulisi, niin eivät ne mitenkään isoja olisi. Eria asia, jos vaikka asuisi ulkomailla. Esim. Englannissa liitto palkkas olympialaisiin kaverin häätämään yhden linnun purjehtijoiden asuinpaikasta joka aamu, kun se tuli pitämään meteliä niitten ikkunan alle. Toi kertoo vähän siitä millä tavalla liitolla on siellä varaa satsata asioihin.
Tekisitkö tässä sun projektissa jotakin toisin, jos aloittaisit harjoittelun ja tämän projektin niillä tiedoilla, mitä sulla on nyt?
Ottaisin heti alusta asiantuntevan valmentajan maailmalta, eikä yhtään treeniä yksin. Ja treeniä heti alkuun vain parhaissa olosuhteissa, niin kehitys on nopeinta. Niinpä pistin tuuleman. Mulla oli jopa tarkoituksena myydä talo ja vene rahoittaakseni tän projektin, mutta siellä ne vieläkin seisovat.
Eli ekaksi ottaisin heti alusta asiantuntevan valmentajan, eikä yhtään treeniä yksin.
Minkälainen sun treeni- ja kisaohjelma on tällä hetkellä?
Treenaan tällä hetkellä kuutena päivänä viikossa. Valmentaja ehdotti seitsemää, mutta sanoin että yksi lepopäivä pitää saada. Treeniohjelmaan kuuluu luonnollisesti Formula Kite lajiharjoittelu, kuntosali ja aerobinen treeni. Saliharjottelussa teen erityisesti lajia tukevia harjoitteitta, paljon kyykkyä ja selkää. Toki muutakin, mutta noi on ne tärkeimmät.
Nyt ollaan tehty 100-päivän ohjelma mun valmentajan kanssa, johon kuuluu eri vaiheita. Yhessä vaiheessa lajiharjottelu kärsi vähän, kun piti mennä Ranskaan Hyeresiin ja siellä sain sit tietää, että siellä on korkeusrajoitus parkkipaikoilla. Se aiheutti vähän ongelmia. Sit tuli vielä pieni takaisku, kun mun autoon murtauduttiin ja kaikki arvoesineet vietiin. Sieltä tulinkin sitten takaisin tänne Espanjaan. Kisaohjelmassa tän vuoden tavotteena on pysyä fleetin perässä. Lokakuussa 2 tai 3 kisaa ja ehkä marraskuussa Abu Dhabiin kisaamaan sit joulu- tammikuu Tarifassa. Ens vuonna sitten EM-2024 ja päätavote on Hyeres Sailing World Cup osakilpailu Huhtikuusa 2024.
Millaisilla välineillä tällä hetkellä harjotttelet?
Alkuun menin tosiaan pumppiksilla, jotka Lappis sponssasi. Nyt ollaan siirrytty osittain patjoihin. Ostin Nooran vanhat treenileijat ja -foilin. Sit jos ei löydy omasta takaa sopivaa kokoa, niin saan täältä Elf-kitesin kamoja käyttöön tarpeen mukaan.
Sulla on vähän pidempi tää projekti. Mitä se on vaatinut sulta? Ootko joutunut mahdollisesti luopumaan jostain tässä matkan varrella, ja mitä tää projekti on vastavuoroisesti tuonut?
Irtisanouduin töistä tammikuussa, liikkeenjohdon konsulttina ja tein etätyötä mutta sain kirjallisen vaatimuksen, vaikka kaikki oli työnantajan kanssa sovittu, jossa vaadittiin palaamaan suomeen. Se on ehkä isoin muutos sen lisäksi että asun nyt autossa täällä maailmalla. Vaikka ollaan Samin (Sadun mies) kanssa tiimi tässä projektissa, niin Sam asuu Suomessa ja lentää tänne 4-6 viikon välein. Eli ikävä on tietysti valtava, vaikka soitellaan ja viestitellään päivittäin. Toisaalta nyt elän mun unelmaa, elämäni onnellisinta aikaa. Tunnen, et tätä mun on pitänyt tehdä ja nyt teen.
Miten sä käsittelet harjoittelun takaiskuja tai epäonnistumisia, ja mikä pitää sut motivoituneena jatkamaan?
Mä oon vähän, tiedäksä sellasen koirarodun kun Belgian Malinois, ja sit kultasen noutajan sekotus. Malinois on sellanen määrätietonen ja sit noutaja on taas sellanen lepposa. Mä oon myös todella suunnitelmallinen. Mulla on auto täynnä sellasia pieniä keltasia lappuja, joissa on kaikenlaista positiivista. Sellasta itsesuggerointia. Sit jos tulee ”kyykky”, niin mun puoliso Sam on paras kaveri, kumppani ja peili. Mentaalivalmennuksen puolella oon ajatellu, että jossain vaiheessa otan yhteyttä Satu Kaskeen. (Toimituksen huomautus. Satu Kaski on psykologian tohtori, jonka erikoisosaamiseen kuuluu urheilupsykologia.) Psykologinen valmennus on tärkeä osa huippu-urheilua, joka jätetään usein ihan liian pienelle huomiolle.
Entä mikä on jännittävin asia tässä uudessa vaiheessa sun urheilijauralla, ja mitä odotat eniten siltä tulevaisuudessa?
Se, että saan nyt tehdä tätä. Rakastan tätä lajia. Ja sit ootan innolla, et saan Formula Kite kisakamat ja pääsee vetämään ihan täysiä.
Et ole lajin harrastaja / kisaajaporukan nuorimmasta päästä. Mitä sanoisit niille, jotka ajattelevat ”En mä enää tän ikäisenä”?
Tärkeä kysymys! Mää oon ottanu käyttöön #itsnevertoolate -hashtagin. Mää uskon, että koskaan ei oo liian myöhäistä alkaa toteuttaan itseään ja elämään omaa unelmaa todeksi.
Omilla ajatuksilla on niin iso vaikutus. Jos ajattelee olevansa vanha, huomaa olevansa vanha. Minun mielestä ”aikaa on aina riittävästi”. Kronologisen iän myötä pitää huolehtia kehosta paremmin, varmistaa hyvä uni, ruoka ja palautuminen, sekä venytellä ja huolehtia nivelistä.
Kuinka kauan meinaat vielä kilpailla?
Mulla on tavoitteena paikka Formula Kiteen Pariisin Olympialaisiin 2024 ja mitali Los Angelesista 2028. Ja jatkan varmaan vielä senki jälkeen. Miksipä sitä pantteri pilkuistaan, ja miksipä pitäskään..?
Lopuksi vielä klassikkokysymys, jonka esitämme jokaiselle haastateltavallemme. Mitä antaisit neuvoksi niille, jotka harkitsevat leijasurffauksen aloittamista?
Täysiä päin, tää on niin siistiä. Ei kannata oottaa yhtään enempää – Satu vastaa ja silmistä näkee kuinka innoissaan hän tästä lajista todella on.
Sit, oon todella hämmentyny suomalaisen kiteporukan ystävällisyydestä, ihan parasta porukkaa. Sain jopa puomin lainaksi, ja sitä vieläpä kiidäteltiin ympäri Suomea, että ehtii mulle ajoissa kun mun omaa puomia vielä tehtiin. Erikoispropsit ja kiitos koko porukalle, kun kaikki on vaan niin ystävällisiä ja se on tosi siistiä. Emmä ehkä osaa muuta sanoa.
Sadun matkaa Formula Kiten kilpakentille voit seurata mm. Instagramissa https://www.instagram.com/satuekdahl/ ja YouTubessa https://www.youtube.com/@saekdahl
