Riski onnettomuuksille Suomalaisten Leijasurffaajien ja Leijahiihtäjien Parissa
Leijasurffaus ja leijahiihto ovat kasvattaneet suosiotaan Suomessa viime vuosina. Kuitenkin, kuten kaikissa urheilulajeissa, myös näissä lajeissa piilee omat onnettomuusriskit. Tutkimme tässä artikkelissa suomalaisten leijasurffaajien ja leijahiihtäjien onnettomuustietoja, jotka on kerätty kyselylomakkeella. Tarkastellaan saamiamme tietoja ikäryhmittäin ja verrataan niitä mahdolliseen verkosta löytyvään tietoon.
Artikkelin pohjatiedot
Tämän artikkelin pohjana oli kyselylomake (SUURI SUUOMALAINEN KITEKYSELY), joka lähetettiin leijasurffaajille ja leijahiihtäjille eri puolilla Suomea. Kyselylomakkeessa tiedusteltiin vastaajien ikää, onnettomuuksia, lääkärikäyntejä sekä yleistä tietoa harrastuksesta. Saimme vastauksia yhteensä 408 henkilöltä.
Ikäryhmäanalyysi
Aineistosta käy ilmi, että vastaajien ikäjakauma oli laaja, mutta erityisesti 26-35-vuotiaiden ja 36-45-vuotiaiden ikäryhmät olivat edustettuina suurella määrällä vastauksia. Nuorimmissa vastaajissa (11-15-vuotiaat) oli havaittavissa suhteellisen vähän vastauksia, mutta onnettomuustapauksia oli silti ilmoitettu kaksi.
Onnettomuudet ja Lääkärikäynnit
Tutkimuksen mukaan yhteensä 258 vastaajaa ilmoitti kokeneensa jonkinasteisen onnettomuuden leijasurffauksen tai leijahiihdon parissa. Näistä onnettomuuksista 52 vaati lääkärikäynnin. Onnettomuuden todennäköisyys oli korkeampi vanhemmissa ikäryhmissä, erityisesti 26-35-vuotiaiden ja 36-45-vuotiaiden keskuudessa. Tämä saattaa osittain johtua näiden ikäryhmien suuremmasta harrastajamäärästä ja aktiivisemmasta osallistumisesta lajiin.
Vertailu Verkkotietoon
Käyttämämme aineisto antaa arvokasta tietoa leijasurffaajien ja leijahiihtäjien onnettomuusriskien arvioimiseksi. Vertaillessamme tietojamme verkosta löytyvään tietoon huomaamme, että onnettomuusriskit näyttävät olevan samansuuntaisia muihin vastaaviin vesi- ja lumilajeihin verrattuna.
Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu hyppyjen tai temppujen yhteydessä (noin 50%). Usein osatekijänä on myös ympäristötekijät kuten matala vesi, puuskainen tuuli tai voimakas aallokko. Myöskään välineiden osallisuutta ei voida kokonaan sulkea pois. Osa onnettomuuksista aiheutuu esimerkiksi, kun jalka luiskahtaa pois laudan siteestä tempun tai hypyn aikana.
Erityisesti nuoremmat ikäryhmät saattavat olla alttiimpia onnettomuuksille, mutta myös vanhemmat harrastajat ovat alttiita tapaturmille. Yleisesti arvioidaan, että 1000 harrastustuntia kohden leijasurffauksessa ja leijahiihdossa tapahtuu noin 5,5 – 10,5 onnettomuutta. Näistä onnettomuuksista noin 20 % johtaa käyntiin lääkärin luona tai vaatii sairaalahoitoa.
Purjelautailussa tämä luku on 5,2 / 1000 h ja vammojen vakavuus on lähes verrannollinen keskenään leijasurffauksen kanssa. Suurin osa (noin 80 %) leijan kanssa sattuneista onnettomuuksista, jotka ovat vaatineet lääkärin hoitoa ovat kuitenkin niin lieviä, että harrastaja on palannut takaisin vesille jo viikon kuluessa vahingon tapahtumasta.
Lähteet:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7206197/ – Kitesurf injury trauma evaluation study: A prospective cohort study evaluating kitesurf injuries
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5155257/ – Windsurfing vs kitesurfing: Injuries at the North Sea over a 2-year period
https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:421527/FULLTEXT01.pdf – Injuries related to kitesurfing
Venähdyksiä tai revähdyksiä
Suurin osa leijan kanssa sattuvista onnettomuuksista ja niistä aiheutuneet vammat kohdistuvat nilkkoihin ja polviin. Yleensä nämä ovat lieviä venähdyksiä tai revähdyksiä, joko lihaksistossa tai jänteissä. Vakavammat traumat, kuten luunmurtumat kohdistuvat yleisimmin nilkkoihin, polviin, ranteisiin, kylkiluihin sekä hartioiden alueelle. Yleisimpinä kuitenkin polvien sekä nilkkojen alueen vammat. Pään alueelle kohdistuvia vammoja lajissa on erittäin vähän. Pään traumojen esiintyminen on lajin harrastajien keskuudessa ehkäisty tehokkaasti kypärän käytöllä.
Myös pienet haavat ovat hyvin yleisiä lajin harrastajilla. Haavat aiheutuvat useimmiten välineiden huolimattomasta käytöstä, jolloin esim. leijan naru on aiheuttanut haavauman tai nirhauman.
Turvallinen laji Extreme-maineestaan huolimatta
Suomalaisten leijasurffaajien ja leijahiihtäjien onnettomuusriskit ovat läsnä kaikissa ikäryhmissä, mutta korostuvat erityisesti 26–45-vuotiaiden harrastajien keskuudessa. Tämä viittaa siihen, että lajin harrastajien tulisi olla tietoisia riskeistä ja noudattaa turvallisuusohjeita tarkasti, mutta kertoo myös lajin harrastajien ikäjakaumasta. Nuorten harrastajien kohdalla erityistä huomiota tulisi kiinnittää turvalliseen harjoitteluun ja valvontaan. Kuten kaikissa urheilulajeissa, ennaltaehkäisevillä toimilla ja asianmukaisilla varusteilla voi vähentää riskejä ja nauttia harrastuksesta täysin siemauksin.
Yleistäen leijasurffausta voidaan pitää suhteellisen turvallisena lajina, vaikka laji kuuluukin vakuutusyhtiöiden kategoriassa extreme-lajeihin. Tuhatta harrastustuntia kohden onnettomuuksia tapahtuu noin 0,5 – 1 %, ja näistä suurin osa on lieviä. Varsinaista lääkärillä käyntiä vaativia onnettomuuksia näistä on noin 20%, joten todennäköisyys lajissa sattuvaan vakavampaan traumaan on promille-luokkaa, eli 1-2 kpl 1000 harrastustuntia kohden.
Kurssien avulla vältetään onnettomuuksia
Suosion kasvaessa leijasurffauksen ja leijahiihdon parissa on ensisijaisen tärkeää korostaa kurssien ja koulutuksen merkitystä onnettomuuksien välttämiseksi. Vaikka lajit tarjoavat jännittävän ja haastavan harrastuksen, ne sisältävät myös omat riskinsä, erityisesti kokemattomille harrastajille. Kurssin käyminen auttaa opettelemaan oikeat tekniikat, turvallisuusohjeet sekä riskien hallinnan periaatteet, mikä merkittävästi pienentää tapaturmien todennäköisyyttä.
Leijasurffauksen ja leijahiihdon kurssit tarjoavat harrastajille arvokasta tietoa välineiden oikeaoppisesta käytöstä sekä hätätilanteiden hallinnasta. Kurssien avulla harrastajat oppivat tunnistamaan vaaralliset tilanteet ja reagoimaan niihin asianmukaisesti. Lisäksi kurssit painottavat turvallisten alueiden valintaa, sääolosuhteiden huomioimista ja vaaratilanteiden ennakointia. Myös tietoisuus oman osaamisen rajallisuudesta auttaa välttämään riskialttiita tilanteita, joissa onnettomuudet voivat tapahtua.
Kaiken kaikkiaan kurssien ja koulutuksen korostaminen on ratkaisevan tärkeää, kun pyritään vähentämään onnettomuuksien määrää leijasurffauksen ja leijahiihdon parissa. Panostamalla turvalliseen harjoitteluun ja oppimiseen voimme varmistaa, että harrastajat voivat nauttia näistä jännittävistä lajeista ilman turhia riskejä.
Artikkeli perustuu Suomalaisista leijasurffaajista ja leijahiihtäjistä kerättyyn dataan sekä vertailuun verkosta löytyvään tietoon. Onnettomuusriskit vaihtelevat ikäryhmittäin, mutta kokonaisuutena harrastajien tulisi olla tietoisia riskeistä ja noudattaa turvallisuusohjeita.
